Työpaikkahaastattelu on haastateltavalle intiimi tilanne. Vai voitteko kuvitella vastaavaa asetelmaa, jossa on kolmessa vartissa riisuttava itsensä hiljalleen henkisesti paljaaksi vieraiden haastattelijoiden edessä. Haastattelussa on kyettävä hetkessä näyttämään itsestään joviaali puoli ja maalaamaan jännityksestäkin värisevällä äänellä itsestään vahva kuva. Revolverihaastattelun räiskeessä on maltettava hymyillä  vuorovaikutteisesti ja vastailla turhiinkin kysymyksiin positiivisin mielin, vaikka mieltä kirvelisikin vielä kuukauden takainen irtisanomisilmoituksen allekirjoittaminen.

Mutta ei se työpaikkahaastattelu ole helppo aina esimiehillekään. Varsinkaan kokemattomille. Kun on sitä hommaa jo muutenkin ja sitten pitäisi vielä osata oikeat ihmisetkin firmaan valita. Ennen haastattelua on kiireellä printattu netistä yrittäjäsivuilta löytynyt blanco haastattelulomake neuvottelupöydän kulmalle. Haastattelun edetessä hirvittää, osaanko kysyä juuri ne oikeat kysymykset ja lukea rivien välistä, mitä niillä vastauksilla oikein tarkoitetaan.  Ja eihän niistä hakijoista muutenkaan tiedä. Kovasti ollaan töitä hakemassa ja kaikki käy kun työt alkaa, mutta kun koeaika lähenee loppuaan niin johan alkaa hankaluudet. Ahdistuslomaa pukkaa ja lisää palkkaa ollaan heti vonkumassa. Ja sitten sitä saa oman pomon vihat niskaansa ja joutuu selittelemään, mikä meni pieleen. Eikö niitä työpaikkahaastatteluja voisi antaa niiden ammatti-ihmisten tehtäväksi, jotka ne hommat osaa.

Kotikutoiset työpaikkahaastattelut ovatkin toisinaan melkoista amatöörien törttöilyä ja takamuksia hiertävä piinapenkki työpaikkahaastatteluun hartaudella valmistautuneille haastateltaville. Olen törmännyt rekrytointiurani aikana hyvinkin epäammattimaisiin perusteluihin, miksi uusia henkilöitä on organisaatioon aiemmin jätetty valitsematta. Joukkoon mahtuu selityksiä siitä, miten hakija oli muuten oikein sopiva, mutta nyt haetaan tiimiin sellaista, joka lähtee porukan kanssa lounaalle lähiravintolaan eikä jää nakertamaan eväsleipiä toimiston kahvihuoneen nurkkaan. Valitsematta jäi myös haastateltava, jonka pukeutumistyyli ei sopinut yrityksen asiakaskunnan tasovaatimuksiin. Rimanalituksesta kävi tässä spektaakkelissa naishakijan valkoiset talvisaappaat ja rakennekynnet. Samaiseen pestiin hakeneella mieskandidaatilla oli puolestaan liian räikeänvärinen solmio: vaaleanlila. Ei auttanut vaikka molemmilla oli soveltuva koulutus ja tehtävään erinomaisesti riittävä työkokemus.

Lakipykälien taakse kätketty totuus on, että esim. yksityisellä yrityksellä on työlainsäädännön puitteissa täysi vapaus valita omaan organisaatioonsa itselleen sopivin henkilö. Suomalaisen sisun tavoin jo klassiseksi muotoutunut lause ”Pätevin ei ole aina sopivin” on organisaatioiden reaalimaailmassa täyttä totta. Avoinna olevaan tehtävään haetaan ensisijaisesti sopivinta henkilöä ja tämä on monen tekijän summa. Jokaisella organisaatiolla on erityinen DNA:nsa, johon uusi työntekijä pitäisi mahdollisimman kivuttomasti ja miedoin puudutuksin sulauttaa. Uuden henkilön valitseminen on kaikessa vapaudessaan usein vaikeaa, niin vaikeaa, että on inhimillistä hakea helppoja ratkaisuja.

 

 

Tiina Koskelo, myyntipäällikkö

VMP Varamiespalvelu

VMP tarjoaa asiakkailleen henkilöstöratkaisuja rekrytoinneista henkilöstövuokraukseen.

VMP_Varamiespalvelu